Joulu(kuu) saa tulla

Piitkän syksyn jälkeen eilen sateli hyvin vähän lunta. Mutta lunta se on ja on vieläkin kiitos pienen pakkasen.
Muutaman päivän päästä alkaa joulukuu. Vielä on askartelematta tytöille lupaamani piparikalenterit. Ajattelin leipoa pipareita joihin teen pillillä reiät ennen paistoa, jotta ne saa nauhaan roikkumaan. Ja toki niihin sokerivesitahmalla tehdään numerot 1-24. Ja joka tytölle tietysti oma nauha. Ei siis lopu hommat kesken.
Mutta lauantaina aion hakea kellarista loputkin joulukoristeet ja ripotella niitä sopivasti ympäriinsä. Valot on nimittäin laitettu pihalle jo kuukausi sitten. Nyt saa siis joulu ja joulukuu tulla.
Tervetuloa!

Auringonpaistetta sateen välissä

Syksy on alkanut jokseenkin sateisesti. Kurahousuille ja saappaille on todella ollut käyttöä. Tosin perjantaina kastuin itse niin perusteellisesti hakiessa esikoista eskarista, että drymaxit saa jäädä vastaisuudessa kaappiin ja suuntaan nokkani sadevaateostoksille heti kun vähänkään rikastun. Ei nimittäin ole mitään halpaa lystiä näin tyhjätaskun näkökulmasta katsottuna.

Mutta eilen olimme kauaskatseisia ja tilasimme Yläkerran Isältä poutaa täksi päiväksi klo kolmen ja viiden välille. Tarkoituksena oli nimittäin viettää pienimuotoisesti hiekkalaatikon avajaisia talon omien kuuden lapsen sekä yhden eskarikaverin voimin.
Tämä päivä siis koitti ja aamusta alkaen satoi vettä. Muutama lyhyt poutainen hetki sattui aamupäivään. Isäntä leipoi omenapiirakkaa ja kaupasta käytiin ostamassa jätskiä sen kyytipojaksi. Tarkoitus oli nauttia virvoikkeet ulkona.
Ja sitten, hiukan ennen kolmea sade lakkasi. Kutsuvieraat kirmasivat pihamaalla kurahousuissaan ja hihkuivat kun aurinkokin rupesi paistamaan. Puoli neljän aikaan pidimme juhlallisen avajaistilaisuuden kauniissa aurinkoisessa syysilmassa ja maiskutimme juhlapöydän antimia ja tietenkin hiekkalaatikko sai monta innokasta käyttäjää ja yhden hiekanmaisteliankin.
Iloisen tilaisuuden päätyttyä siirryimme sisätiloihin ja saman tien rupesi satamaan. Meidän pyyntöömme vastattii. :)

Kestovaippailusta ja hyvästä tahdosta

Löysin yllätyksen! Kiitos Magdaleena kannustuksesta. Tämä antaa ehkä hippusen verran painetta postata hiukan useammin. :)

On tämä kännyllä bloggaaminen haasteellista. Tätäkin postausta olen yrittänyt jo useampana päivänä saada julki, mutta milloin langaton yhteys tökkii ja milloin lapset roikkuu käsivarressa ja inttää haluavansa 'kattoo jotain areenasta'. Ja tietysti on myös alkukankeutta kun pitää opetella kuinka kuvia saa kopioitua ja mistä ne kopioinnin jälkeen löytää ja sitten vielä liittää tekstiin. :)
( ja ilmeisesti tämä sovellus lataa kuvat vain tekstin loppuun)

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Harmikseni en osaa jakaa tätä kuin yhdelle bloggaajalle, koska olen niin tuore blogisti ja koska sain tämän toiselta seuraamaltani blogiystävältä.
Siispä jaan tämän Vahvemmalle naiselle rohkeudesta, avoimuudesta ja rehellisyydestä. Olet selviytyjä.

Ja sitten hatunnosto Magdaleenalle kestovaippailusta! 

Ilman sinua meillä ei olisi kokeiltu kestoja.

Ilman sinua meillä olisi käytetty kertiksiä kolmannellakin lapsella.

Ilman sinua minä en olisi innostunut ja hurahtanut kestovaippoihin.

Ilman sinua meillä ei olisi säästetty rahaa ja ympäristöä vaippojen osalta.

KIITOS!

Saat olla luvan kanssa ylpeä itsestäsi. ♡

ps. tätä postausta on sitten kaikkiaan kirjoitettu kaksi viikkoa ja valmiiksi se tuli kiitos kolmen tunnin autossa istumisen *huoh* vastaisuudessa lyhyempiä postauksia

Kirppisaarteita

Minulle kirpputorien kiertäminen on itsekurin harjoittelua. Vaikka halvalla saisi kivaa ,yritän itseltäni kysyä tarvitsenko tätä todella, siis oikeasti. Tätä helpottaakseni olen jääkaapin oveen laittanut lapun, johon teen listaa oikeasti puuttuvista asioista. Näin minulla on ainakin jonkunmoinen mielikuva siitä mitä 'saan' ostaa.

Sitten on tietenkin erikseen sellaiset esineet ja asiat jotka ovat lähes ainutkertaisia tullessaan vastaan. Näitä on lähes mahdoton ohittaa. Kuten nämä tässä alla yht. 3 euroa.
Ne tuottavat iloa. :)

Oman pihan aarteita

Keväällä muutimme paritalonpuolikkaaseen ystäväperheen kanssa (se varmaan on ymmärrettävin kuvaus tästä asumismuodosta) ja pääsimme nauttimaan oman pihan eduista.

Muuttolaatikoiden purkaminen hieman viivästyi kun ei kevätpäivinä olisi malttanut pysyä sisällä. Yhtenä päivänä syntyi pihalle pieni kohopenkki johon sitten tyrkkäsin 12 kahdeksan vuotta sitten vanhaksi mennyttä kurpitsansiementä... Jäin odottamaan itäisikö niistä yksikään. Yllätykseksi 6 lähti kasvamaan. Kuva kertokoon loput..

Tästä se lähtee

Yritin blogin aloitusta puolisen vuotta sitten, mutta sitten tuli uusi puhelin ja muutto, joiden myötä tietokoneella istumiseni loppui lähes tyystin. Viimein sain aikaiseksi etsiä puhelimeeni blogisovelluksen ja tästä se lähtee.
Luvassa lyhyitä väläyksiä arjen keskeltä sekä kuvia kunhan opettelen käyttämään tätä. En lupaa äidinkielellistä proosaa ja lupaan, että unohdan pilkkuja tai laitan ne vääriin paikkoihin.
Mutta mitä siitä, ei se elämäkään ole niin justiinsa. :)