Kevät hujahti elämää pohtiessa ja rohkeutta kerätessä ja niin päädyin hakemaan opiskelupaikkaa.
Kuinkas sitten kävikään. Täällä nyt ollaan Ahlmanin ammatti- ja aikuisopistossa opiskelemassa Maatalousalan perustutkintoa. Eläintenhoitaja minun pitäisi olla parin vuoden päästä. Hurjaa ja niin innostavaa.
Ensimmäiset viikot opintoja meni ihmetellessä ja intoa pursuten. Ihmisiä! Ympärillä! Uusia asioita! Jonkun muun valmistamaa hyvää ruokaa! Jonkun muun laatima ohjelma päivälle! Oma elämä!
Tiedän, kuulosta aivan vinksahtaneelta, mutta 10 kotiäitiysvuoden jälkeen tämä on Elämää. Kotona vietettyjä vuosia en vaihtaisi päivääkään pois. Niihin sisältyy monta helmeä, kirpaisevaa kasvua ja paljon muistoja. Mutta kaikella on aikansa ja nyt on aika siirtyä eteenpäin.
Into opiskella ei ole kuukauden aikana hävinnyt mihinkään. Päin vastoin, halu oppia uutta, oppia tuntemaan lehmiä, muita eläimiä, uusia ihmisiä, uusia taitoja kasvaa. "Jotta minä kasvaisin." Ensimmäistä kertaa opiskellessa tuntuu siltä, että tätä mä haluan oppia ja mulla on suunta minkä takia mä tätä opiskelen. Haaveistani lisää joskus toiste...
Tässä meidän koulun mammoja odottamassa lypsylle pääsyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti